Julkaistu Rakennustekniikka -lehdessä 4/2005 nimimerkillä Harjakainen
Ja siinä juuri mennään pieleen.
Joku markkinointiviisas määritteli asiakkaan aikanaan siten, että se on henkilö jolla on sinun rahasi taskussaan, toistaiseksi. Vähän siihen suuntaan rakennusalallakin ajatellaan. Asiakas on kullekin osapuolelle se, johon ollaan sopimussuhteessa ja joka maksaa laskut. Rakennushankkeen ketjussa on näin ollen monta asiakas-toimittajasuhdetta.
Kun jokainen yrittää miellyttää omaa laskujen maksajaansa, kokonaiskuva siitä mihin kaikella oikeastaan pyritään hämärtyy. On eroa, näkeekö tekijä työkseen vain perustusmontun kaivamisen vai mieltääkö hän olevansa osa kokonaisuutta, jossa tehdään puitteita tulevaa käyttöä varten.
Juuri käyttäjä maksaa viime kädessä palkan koko poppoolle. Se ruokkii ravintoketjua, joka alkaa hankkeeseen ryhtyvästä tilaajasta ja päätyy suunnittelupöytien kautta tuotantoon ja ylläpitoon.
Tunnistatteko tämän käyttäjän rakennushankkeessa? Se on se epämääräinen väki, joka kiinnostuu rakennusprojektista enenevässä määrin sen loppua kohden. Se saattaa tulla ihan työmaallekin pyörimään jaloissa ja vähintään sotkee kuviot viime hetken muutostöillään. Ilman käyttäjää rakentaminen olisi paljon selkeämpää ja helpompaa. Sitä tosin olisi aika vähän.
***
On tässä edistystäkin tapahtunut. Muistissa on vielä aika, jolloin käyttäjää ei edes päästetty työmaalle. Sehän oli oma tuotantolaitos, jonne ulkopuolisilla oli asiaa vasta luovutuksen jälkeen.
Rakentaminen onkin mielletty tuotannoksi ja mielletään pitkälti edelleen. On tehty taloja ja kunniaan on nostettu käsite “sopimuksenmukaisuus”. Se on ylin ja tavoiteltavin olotila. Silloin tehdään juuri se tarpeellinen eikä yhtään liikaa, hienosti optimoiden.
Viime aikoina on kuitenkin alettu puhua siitä, että rakentaminen olisikin palvelua. Tilaajalle ei näytä riittävän, että tehdään tilattu tuote, vaan tämä haluaa vielä joustavuutta, aktiivisuutta ja kaikenlaista muuta perusrakentamisen lisäksi, kuten elinkaarilaskelmia, ympäristöselosteita, huoltokirjoja ja ylläpitopalveluita.
Muussa teollisuudessa on tietysti jo kauan sitten havaittu, että kilpailua ei käydäkään enää ydintuotteella, jonka kaikki tarjoavat aika samanlaatuisena ja samalla hinnallakin. Siellä etsitään kuumeisesti lisäarvopalveluja, joita tuotteeseen voidaan kytkeä ja tehdä niistä jopa kannattavaa omaa liiketoimintaa.
Pikku hiljaa tähän on alettu herätä rakennusalallakin, kun on oivallettu, että tyytyväinen asiakas tilaa toistekin. Ollaan huomattu, että verisin kilpailu ei käydä projekteista, vaan pysyvistä asiakassuhteista. Muutosta on siis tapahtunut ja tapahtuu. Vaan vielä emme ole päässeet sieltä montusta ylös. Emme ole tunnistaneet käyttäjää, kaikkien viulujen maksajaa.
***
Käyttäjää ei rakentaminen kiinnosta. Se on häiriö ja riesa, mutta onneksi ohimenevä. Uudet tilat kyllä kiinnostavat, ja millaisen työympäristön se tarjoaa. Käyttäjäpuolella on alettu huomata, että toimitilat ovat seinien lisäksi resurssi ja tuotannontekijä. Edistykselliset käyttäjät eivät laske vain neliövuokria tai neliöitä käyttäjää kohti, vaan mietitään mitä lisäarvoa toimitila tuo varsinaiselle toiminnalle.
Kun rakennus arvotetaan sen käyttäjän toiminnalle tarjoaman lisäarvon kautta, se tuo uusia haasteita rakennusalan kaikille toimijoille. Meidän on pystyttävä organisoitumaan ja asennoitumaan siten, että jokaisella ei ole omaa projektia, vaan teemme yhteistä projektia tulevaa käyttöä varten. Keskinäisestä köydenvedosta ja toistemme lypsämisestä pitää siirtyä luomaan yhdessä lisäarvoa käyttäjän toiminnalle.
Silloin ei riitä, että tehdään tarveselvitys perinteiseen malliin käyttäjän antamien lähtötietojen pohjalta, vaan meidän on pystyttävä tarjoamaan palvelua, jossa selvitetään millaiset tilaratkaisut tukevat käyttäjän toimintaa parhalla tavalla.
Ei riitä, että osataan laskea rakennuksen elinkaarikustannukset, vaan pitää pystyä esittämään myös miten tarjottu ratkaisu tuo tuottoa käyttäjän bisnekselle.
Ei riitä, että osataan kuvata rakennustuote piirustuksissa ja dokumenteissa, pitää todella ymmärtää mitä ominaisuuksia ja ratkaisuja käyttäjä haluaa ja osata toteuttaa ne eri suunnittelualojen yhteistyöllä.
Ei riitä, että otetaan huomioon käyttäjän toivomat muutokset, niitä pitää pystyä jopa aktiivisesti ehdottamaan sitä mukaa, kun opitaan ymmärtämään käyttäjän tarpeita paremmin.
Ei riitä, että rakennus viimeistellään moitteettomaan kuntoon, pitää osata hoitaa käyttöönotto ja sisäänajo niin, että rakennuksen ja käyttäjän yhteiselo alkaa myönteisissä merkeissä ja jättää hyvän kuvan myös talon tehneistä rakentajista.
Keksiköön kukin listaan omia lisäyksiään. Suotavaa olisi, että toimijat löytäisivät verkostoissaan erilaisia lisäarvoja itse niin, että käyttäjällä olisi muutakin valinnanvaraa kuin halvin hinta tasapaksusta tarjonnasta.