Kun tulen paikalle, sängyn päällä makaa valikoima eri-ikäisiä kännyköitä kuoret ja akut irrotettuina, kuin preparoidut sammakot. Isä on vaihdellut muistikorttia kännykästä toiseen aina sen mukaan mikä milloinkin sattuu toimimaan.
Kun kerran olemme tulevaisuuden tekijöitä, meiltä luulisi löytyvän näkemystä ja visioita niistä tarpeista, joita käyttäjätkään eivät vielä osaa vaatia. Vaan miten on, ovatko rakentajat tunnettuja tiennäyttäjinä ja visionääreinä? Vai rakennammeko me peräpeiliin katsomalla?
Rakennusalalla ei ole varmaan pidetty yhtäkään arvovaltaista seminaaria tai juhlapuhetta viimeiseen kymmeneen vuoteen, jossa ei olisi jollain lailla käsitelty 3D-mallintamisen onnea ja autuutta. Sehän kuvaa lopputuloksen käyttäjälle, poistaa suunnitteluvirheet, tehostaa rakennusprosessia ja vielä hyödyttää ylläpitoa ja tilahallintoa hamaan ikuisuuteen.
Jos et tee tuottoa, et kohta tee mitään. Ei yritysjohtoa arvoteta sen perusteella onko se jättänyt jälkeensä mahtavaa rakennetun ympäristön kulttuuriperintöä, vaan onko se johtanut yritystään kannattavasti.
Keitä ovat kiinteistöalan osaajat ja onko heitä? Leipääntyneitä mestareita ja insinöörejä, jotka ovat päätyneet teknisiksi managereiksi jäähdyttelemään. Merkonomeja joilla on vähän kesämökkitason rakentamiskokemusta. Eihän kiinteistöalan ammattilaisia edes kouluteta missään, hyvä jos osaaminen osuu edes jollekin alueelle jota siinä työssä tarvitaan.
Kun firmalla menee huonosti, se ei johdu huonosta onnesta, suhdanteista, ymmärtämättömistä asiakkaista tai tietojärjestelmistä. Kyllä se johtuu johdosta. Tehdyt tai tekemättä jätetyt päätökset, huonot strategiat tai tulehtunut ilmapiiri ovat johdon tekosia, ei kenenkään muun.
Halpalennot tulivat ja mullistivat lentomatkailun. Vähittäiskaupassa halpaketjut panivat vanhat toimijat selkä seinää vasten. Alalla kuin alalla nurkan takaa tullut kilpailija on uusine konsepteineen pannut vipinää paikalleen jämähtäneeseen kilpailuun, kuluttajan eduksi. Paitsi rakennusalalla.
Päällimmäiseksi murheeksi on nostettu resurssipula, nimenomaan työmaanjohdon osalta. Ei riitä tekijöitä, eikä ainakaan oikean laatuisia. Sellaisia jotka siellä tuotantohommissa viihtyisivät pitempäänkin. Voisiko asiaa lähestyä toisesta näkökulmasta kuin valittamalla sitä miten huonosti nykyinen insinöörikunta vastaa alan tarpeita?
Joku markkinointiviisas määritteli asiakkaan aikanaan siten, että se on henkilö jolla on sinun rahasi taskussaan, toistaiseksi. Vähän siihen suuntaan rakennusalallakin ajatellaan. Asiakas on kullekin osapuolelle se, johon ollaan sopimussuhteessa ja joka maksaa laskut. Rakennushankkeen ketjussa on näin ollen monta asiakas-toimittajasuhdetta. Ja siinä juuri mennään pieleen.
Kehittämisen nimeen vannotaan rakennusalallakin juhlapuheissa ja julistuksissa. Mutta mikä on totuus? Ainakaan alan ulkopuolisten arvioimana ei kehuttava. Tuskin mitään teollisuudenalaa pidetään niin jämähtäneenä ja epäinnovatiivisena kuin rakennusalaa. Ja jos oikein peiliin katsotaan, ei aivan syyttä.
