Katse pitäisi nostaa tietomallista koko tiedonhallinnan ketjuun. Erilaisia sovellusasiantuntijoita enemmän tarvittaisiin systeemisuunnittelijoita, jotka syventyisivät tiedonhallinnan prosesseihin, käyttötapauksiin ja tietovirtoihin, ja tutkimista enemmän tarvitaan käytännön tekemistä, koska työkalut ja osaaminen ovat jo olemassa.
Suomea pidetään harmaana, tasapäisten ihmisten tasapäisenä maana. Henkinen maisema on sellainen, että erilaisuutta katsellaan vinosti ja uudet ideat pyritään latistamaan kyynisyydellä ja ylenkatsomisella. Jos joku yrittää ja uskaltaa, vahingoniloisena odotetaan kun se putoaa turvalleen. Tuttuun turvataan ja mukavuusrajan ulkopuolelle menemistä kammoksutaan.
Leanin periaatteita ja työkaluja on esitelty kirjallisuudessa ja kursseilla niin paljon, että en käy niitä kertaamaan. Sen sijaan tuon esiin muutaman rakentamisen arkipäivästä kumpuavan näkökulman, jota kautta voi peilata sitä, voisiko Leanista tulla seuraava iso juttu.
Kasvihuonepäästöjä vähentävistä toimenpiteistä esitetään kyllä monenlaisia skenaarioita, joissa esitetään saavutettavia säästöjä energiassa ja parhaimmillaan jopa itse päästöissä. Mutta kyllä insinööri vaatisi päälle myös yhden lisätiedon, jota on totuttu valintatilanteissa käyttämään: rahan. Mitä se ja se toimenpide maksaa, ja kuka ne kustantaa?
Sukupolvien välinen teknologiakuilu on tämän hetken työelämässä leveämpi kuin koskaan. Toisessa päässä on yli viiskymppisten joukkoa, joka varttui mustavalkotelevision äärellä, ja toisessa päässä työelämään tulee väkeä, joka on imenyt virtuaalimaailmojen bittivirrat jo äidinmaidosta. Tämä tulee vaikuttamaan syvällisemmin rakennusalan kehitykseen kuin nykyinen vallanpitäjien joukko ymmärtääkään.
RIL:n ROTI- prosessi on kunnioitettava ja kannatettava hännännosto rakennusalalta. Voisiko se toimia keskustelun herättäjänä ja aloitteiden liikkeellepanijana? Tuskin, koska eipä sellaista tuloksesta juuri löydy, josta joku voisi yllättyä tai olla eri mieltä. Mutta pakko silti yrittää. Joten tässä nyt otetaan kantaa siihen mitä ROTI-raportissa oli, ja mitä siinä olisi voinut olla.
Joten vaikka lähitulevaisuus näyttää ikävältä, liikaan synkistelyyn ei ole aihetta. Jo muutaman vuoden kuluttua murheenamme on jälleen hyvän työvoiman saanti ja tuotantokapasiteetti. Nyt ei parane menettää alalle pyrkiviä nuoria niin kuin tehtiin edellisessä isossa lamassa.
Ajatellaan, että julistautumalla osaamiskeskittymäksi ja luomalla yleviä visioita maailma muuttuu. Mutta ratkaistaanko SHOKilla niitä perusongelmia, joita alan kehittämisessä ja sen rahoittamisessa nyt on?
On sanottu, että taloyhtiöiden remonteissa on tilanne, jossa kohtaavat alan osaamattomimmat tilaajat ja ammattitaidottomimmat tekijät. Tällaisessa asetelmassa tietysti voi syntyä huonoa jälkeä. Alalla on kuitenkin myös runsaasti osaavia ja työhönsä pitkäjänteisellä vakavuudella suhtautuvia tekijöitä, vaikka kirjoittelu usein keskittyy epäonnistumisiin.
Vaikka kumppanuuksista puhutaan ja niihin pyritään, yleinen käsitys toisaalta on, että eivät ne toimi. Kumppanuuden savuverhon alla toimivat vanhat kunnon hintakilpailu, vedättäminen ja luottamuspula. Onko mikään todella muuttunut?
