Olen kirjoittanut ”blogeja” rakennusalasta hyvän kolmattakymmenettä vuotta. Silloin kun aloitin, niitä ei kutsuttu tosin blogeiksi vaan kolumneiksi tai näkökulmakirjoituksiksi tms. Asiallisesti kyse on samasta asiasta, tiiviistä kirjoituksista, jossa kerrotaan omista näkemyksistä eikä pyritä artikkelinomaisesti dokumentoimaan faktoja (jos sellaista kirjoitusmuotoa nykytiedonvälityksessä enää onkaan).
Salmiconin sivuille on ensimmäistä kertaa koottu kohtuullisen kattava otos kirjoituksistani, ja suuri osa niistä julkaistaan ensimmäistä kertaa sähköisessä muodossa. Jos jotakuta kiinnostaa lukea, muodostuu näistäkin eräänlainen historiikki paitsi rakennusalalla ajankohtaisista aiheista, myös oman ajatteluni kehittymisestä, mikäli se nyt on mainittavammin kehittynyt. Näkökulmana kaikissa kirjoituksissa on vahvasti rakentamisen kehittyminen ja kehittäminen, mikä luonnollisesti on ollut omaa sydäntä lähellä tehtyäni käytännössä koko urani rakentamisen kehittäjänä niin tutkijana, konsulttina kuin organisaatioiden sisäisenä kehittäjänä tai kehittämisen johtajana.
Blogeja voi selailla tyypeittäin valitsemalla blogikategoriasta kunkin historiavaiheen. Rakennusala -blogeissa ovat yleiset, eri lehtiin kirjoitetut jutut.
***
Jos opiskelijalehtiä ja muita harrastekuvioita ei huomioida, ensimmäinen ”virallinen” kolumnini taisi olla RIL:n kustantaman Rakennustekniikka -lehden Teekkaripalsta, johon kirjoitin muistaakseni pari vuotta. Tämän lisäksi oli satunnaisia kirjoituksia rakennusalan muissa lehdissä. Nämä pääosin ennen digiaikaa kirjoitetut jutut saavat ansaitusti jäädä historian hämärään.
Uusi tuleminen alkoi, kun aloin tehdä Harjakainen -nimimerkillä kirjoituksia jälleen Rakennustekniikkaan v. 2005. Henkilöllisyys nimimerkin takana on säilynyt salaisuutena tähän päivään asti, kuten Jyrki Keinäsen kanssa aikanaan sovimme. Syynä salailuun oli osittain se, että halusin kirjoittaa vapaammin kuin olisi ollut mahdollista työnantajani siipien alla, koska jos olet töissä jossain, sanomisiasi voidaan aina tulkita työnantajasi piikkiin. Toisaalta kolumneihin tavoiteltiin vähän ärhäkämpää ja provosoivampaa tyyliä, johon oli helpompi heittäytyä nimimerkillä.
Kun noita nyt lukee, ei jutuissa sinällään mitään ihmeellisempää ole, mutta löytyyhän sieltä hieman nykyilmapiiriin sopimattomampaakin asiaa. Vain kerran RIL:n johto taisi sensuroida tekstiä hieman (nyt tekstit ovat muuten sensuroimattomassa muodossa, koska nämä jutut on postattu siinä muodossa kun ne aikanaan lehdelle lähetin, enkä muista mitä mahdollisesti taittovaiheessa muutettiin). Vaikka omat organisaatiotaustat pyrittiin häivyttämään, joitain juttuja voi tietysti yrittää tulkita sitä vasten missä silloin työskentelin. Onneksi näistä tulkinnoista ei enää tarvitse välittää.
Toinen pitkä ”putki” on viime vuoteen jatkunut Korjausrakentaminen -lehden kolumni, joka on kosketellut alaa ennen kaikkea korjaamisen näkökulmasta, mutta yhtä lailla muuhun rakentamiseen yleistäen. Sitä tein ihan työnantajan nimissä, mikä sopi toimenkuvaanikin, ja ote oli sitä myötä hieman asiallisempi ja rakentavampi.
Oman lisänsä blogeihin tuovat muihin lehtiin ja foorumeihin tehdyt kirjoitukset, kuten Rakennuslehteen. Niitä on luultavasti vielä enemmän maailmalla kuin mihin tätä kasausta tehdessäni törmäsin. Jotkut kirjoitukset eivät edes liity rakennusalaan, mutta on otettu tähän mukaan muun kiinnostavuuden vuoksi.
***
Se harmittaa, että painomuotoinen julkaisu ei varhaisempina aikoina mahdollistanut välitöntä kommentointia, ja vastineiden kirjoittaminen olisi vaatinut vähän enemmän viitseliäisyyttä. Niinpä palautetta ei juuri saanut. Olisi mukava yllätys, jos joku vielä jälkikäteenkin innostuu näitä kommentoimaan. Lupaan vastailla ajankäytön ja viitseliäisyyden puitteissa. Sensurointiin en herkästi ryhdy vaikka tulisi poikkipuoleistakin asiaa, kunhan asiassa kuitenkin pysytään.
Nykypäivänä juttujen arvo on ehkä siinä, että voi peilailla miten oikeaan osuneita näkemykset sen ajan meiningeistä olivat. Esimerkiksi kriittiset näkemykseni SHOK -villityksen tulevaisuudesta osuivat melko hyvin oikeaan, ja samoin voin todeta piikkini moneen kulloisenkin ajan hypeilmiöön pitäneen kutinsa, valitettavastikin. Monet kirjoitukset ovat toki ajankohtaisia edelleen, mikä sekin kertoo omaa tarinansa alan muuttumisesta.
Salmiconin sivuilla julkaistaan myös partnerini Kaisan kirjoituksia, jotka toimivat blogimuodossa. Näitä juttujahan on yhdessä ideoitu ja työstetty puolin toisin, joten ne sopivat hyvin samaan kokonaisuuteen. Toivoakseni kummallakin on kuitenkin myös oma persoonallinen ja omilla ehdoilla kehittyvä äänensä.
Jatkossa on tarkoitus kirjoittaa blogeja sen mukaan mitä mieleen juolahtaa sekä tähän Salmiconin sivulle, että muihin medioihin, mistä ne voi sitten jälkikäteen siirtää tännekin.